En oo pitkään aikaan kirjottanut tänne ja syynä on ollut ns. Ajan puute.

Mun ei ollut tänne blogiin tarkoitus tulla kirjoittamaan tälläistä ns. "syvällisempää" tekstiä, mutta päätin kuitenkin tulla nyt kirjoittamaan. Tätä blogia en osaa mihkään kategoriaan pistää, se muuttuu sen mukaan, mitä itse muutun ja blogi tulee varmasti vielä moneen otteeseen muuttumaankin.

Tuun kirjoittamaan tänne aina silloin, kun se itsestä tuntuu hyvältä, en aio pakottaa itseni siihen, koska se veisi maun koko hommasta. 

Kuukauteen en ollut kirjoittanut mitään. En edes luonnoksiin ja huomasin, kuinka hyvältä ja vapauttavalta se tuntui, kun pääsin taas kirjoittamaan ja tuomaan ajatukset sanoiksi. Muun päässä tällä hetkellä paljon asioita ja tapahtumia mistä voisin kirjoittaa, mutta entiedä yhtään mistä haluaisin teille nyt kirjoittaa.

Mä voisin kirjoittaa asioista, mitä ehtinyt tapahtua, mutta en usko, että niillä sinänsä merkitystä olisi.
Voisin kertoa unelmastani, päämäärästäni. Mutta en halua sillä tavoin aiheuttaa itselleni sen julkistamisen vuoksi tuomia paineita ja pelkoa epäonnistumisesta. Sen sijaan mä aattelin tulla kirjoittamaan teille aivan jostain muusta. Asiasta, jonka olen tämän kuukauden sisällä ymmärtänyt.

Tunnen vapautta siitä, että voin olla oma itseni, eikä min tarvitse enää tukahduttaa tunteitani ja kuormittaa itseäni sillä tavoin. Sillä onhan se sanomattakin selvää, kun et pysty tunteita näyttämään, niin eihän silloin pysty olla oma itsensä. Silloin ei vain tukahduta tunteitaan vaan silloin myös oma persoona ja luonne katoaa. Etkä silloin voi elää elämää itsesi vuoksi vaan elät elämää toisen kautta tai kuin katsoisit sitä ulkopuolelta.

Lopulta kaikki on vain liikaa ja räjähtää käsiin. Tältä minusta tuntui melkein kaksi vuotta sitten ja tunne tila kesti liiankin pitkään. En silloin tajunnut koko asiaa, nyt myöhemmin tajunnut sen ja on avannut omat silmäni.

Olen saanut sen takaisin, mitä kadotin, nimittäin oman itseni. Oman persoonallisuuteni, luonteeni mitä todella olen. Tunnen siitä vapautta, että voin olla oma itseni, voin näyttää tunteeni ilman tuomitsemista. Sanoa asioita, ilman että joku tuomitsee niitä tai käyttää itseäni vastaan. Mikä kuitenkin parasta olen kasvanut paljon ihmisenä, muta olin. Olen muuttunut paljon paljon vahvemmaksi. Osaan tarpeen tullen laittaa ihmisille vastaan, enkä enää välitä muiden puheista. Mun ei ole tarkoitus miellyttää ketään. Eikä kukaan ikinä pystyisi kaikkia maailman ihmisiä miellyttämään 100 prosenttisesti.

-Tiia

Kuulumisia tästä hetkestä.

Mä luulin jo, että kaikki nää oireet olis taakse jäänyttä. Mutta tänään jouduin kohtaamaan tilanteeni. Se oli, kuin isku vasten kasvoja. Entiedä oonko yrittänyt siirtää ja siirtää ahdistusta, tietämättäni. Mutta ossain vaiheessa se on pakko kohdata, mikä ei ole hyvä juttu, kun tarpeeksi siirtää ja siirtää, niin jossain vaiheessa sitten joutuu kohtaamaan tunteen ja ajatukset, mikä on saattanut pahentua, mitä on alunperin ollut.

Onhan tässä ehtinyt tapahtua niin positiivisa asioita, kuin niitä negatiivisiä, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Pääsinhän mä opiskelemaan alalla, minne hain, mutta huomasin kuinka helposti aloin luistaa vanhoin tapoihin, mitä oli silloin kun viimeksi opiskelin. Syöminen rajusti huomaamatta vähentynyt. Jotenkin, kun kokoajan menossa jossain, niin ei vaan jotenkin huomaa, kun vasta illalla, kun tulee kotiin, että ei ole syönyt taaskaan juurikaan mitään koko päivän aikana.. Mikä kaikkein yllättävintä tässä tilanteessa oli se, että kuinka helppoa se oli. Tätä mä pelkäsin siinä, kun aloitan pitäkän tauon jälkeen opiskelut. En kyllä tiedä, mikä oli se syy, mikä laukasi tälläsen käyttäytymisen. Johtuiko hyvin samantapaisista muistoista vai mistä?

Voi olla, että joudu venyttämään koulua 3,5 - 4 vuoteen. Sillä joudun aloittamaan hieman rauhallisemmin koulun käynnin. Kaikkien Dkt- käyntien ja syömishäiriöklinikan vuoksi, joka vie viikosta paljon aikaa ja kuitenkin se oma hyvinvointi on se numero ykkönen. Sillä en halua kuitenkaan tulla siihen tilanteeseen, että voimat eivät enää riittäisi ja palaisin loppuun. Tästä tilanteesta oon puhunut terapeuttini kanssa ja tulimme molemmat samaan loppuratkaisuun, että se kaikkein paras päätös tässä opiskelu asiassa.

Tänään oli syömishäiriöpoliklinikan palaverissa.Missä päätettiin miten homma laitetaan käyntiin ja mikä on se oikean hoitoptapa justiin mulle. Oikeastaan tuo tapaaminen tuli oikeaan saumaan. Joka tavallaan on saattanut olla yksi iso tekiä tän päivän ahdistuneisuus kohtauksiille.Jatkossa käyn poliklinikalla kahdesti viikossa harjoittelemassa oikeanlaista syömistä. Sillä tällä hetkellä tiedostan sen itsekkin, että annaskoko on aivan liian pieni. Toivottavasti tästä on apua, vaikka tiedän että ei tästä ilman ahdistusta selvitä ja varsinkaan, kun joudun syömään sellaista mihin en ole tottunut.
Onhan mun ruokavalio laajempi, mitä se vuosiin ollut, mutta silti se ei ole riittävä. Se ei ole tarpeeksi laaja ja usein päivästä päivään syön aivan samallalailla. Semmosia vaihteluita ei juurikaan ole.
Yksi suurista haasteista on myös ollut käydä koulussa syömässä, mikä on ollut iselle se suuri kynnys. Koska jotenkin vain vaikea syödä ihmisten edessä, joita ei tunne. Siinä riittä haastetta. Onneksi sain ylitettyä itseni ja käynyt tällä viikolla kerran koulu ruokailussa, vaikka en hirveästi pystynyt syömään enempää, kuin normaalistikkaan. Mutta se, että pystyin mennä sinne pelkästään oli itselle iso juttu.

Baletti aiheisia elokuvia/tv-sarjoja

Ajattelin tähän postaukseen koota listan baletti aiheisista tv-sarjoista ja elokuvista. 

Osassa baletti on pääroolissa ja osassa taas hieman pienemässä roolissa.

Kyllähän näitä baletti aiheisia elokuvia/tv-sarjoja löytyisi, vaikka kuinka, mutta päätin nyt listata tähän muutamia omia suosikkejani.

Huom. elokuvien/Tv-sarjojen esittely saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Breaking pointe
Sarjassa kurkistetaan yhden tunnetuimman baletti akatemian, Ballet Westin kulissien taakse. Draamalta ja tunteilta ei tässä sarjassa voida välttyä.Sarjassa koetaan niin iloa, surua, kuin pettymiksiä. Mitä jokainen tanssija on valmis tekemään läpäistääkseen pääsykokeet akademiassa ja saadakseen haluamansa roolin päätanssijana? . Sarjassa päästään näkemään baletin todellista maailmaa kulissien takana.

Black Swan

Black swan on hyvin synkkä elokuva, joka kertoo hyvin nuresta ja lahjakkaasta baletti tassija Ninasta. Joka tavoittelee joutsenlammen pääroolia joutsenkuningattarena. Tässä on, vain yksi mutta päätanssijan tulisi pystyä tanssimaan, sekä mustat, että valkoisen joutsenen osuus. Vaativa tanssinopettaja Thomas Leroy toruu jatkuvasti Ninan yksipuolisuutta. Onnistuakseen roolissa Ninan on tanssittava täydellisesti sekä mustan, että valkoisen joutsenen roolit, mutta Leroyn mielestä Nina on pelkkä valkoinen. Mutta ensi-illan lähestyessä Ninan suorituspaineet ja vaatimustaso alkavat käydä tuskallisiksi. Eikä asiaa helpota ympärillä pyörivät ihmiset: Katkera tanssitähti, jonka Nina on syrjäyttänyt, ylihuolehtiva äiti, sekä sekä salakavala tanssitoveri Lily.

Dying to be thin
Elokuva kertoo intohimoisesta baletti tanssijasta, joka pääsee haluamaansa baletti kouluun, mutta pian kaikki suorituspaineet alkavat kasvaa. Samaan aikaan tulisi olla myös baletti tanssijan mitoissa ja baletti koulu pitää viikottaisia punnituksiaan ja alkavat karsia ulos "liian painavia" tanssijoita, jos eivät huomautuksesta huolimatta onnistu pysymään tanssijan mitoissa.
Elokuvan päähenkilö Alexis on valmis tekemään mitä tahansa unelmansa vuoksi ja Baletti koulun pyynnöstä pudottaa painoaan pysyäkseen tanssijan mitoissa, ettei lentäisi ulos koulusta. Mutta hän ei pystykkään lopettamaan saavuttaessaan tanssijan mitat ja jatkaa painonpudottamista ja harjoittelua yhä enemmän ollakseen täydellinen ballerina, saadakseen pääroolin  ja sairastuu anoreksiaan.

Save the last dance 2
Sarah aloittaa koulun New yorkissa, arvostetussa Julliardissa . Saran äiti unelmoi, että tyttärestään tulisi koulun tunnetuin baletin päätanssija. Sarah tutustuu hänen huonekavereihinsa, jotka opettavat hiphop- tanssia.
Sarah käy koulun baletti tunneilla ja samoilla tunneilla käy kuuluisa Monique, joka on Sarah esikuva.
Mutta, kun Miles pyytää Saraah tekemään koreografian hiphop tunneilleen, Sarahilla syttyy kipinä hiphoppia kohtaan ja rakstuu milesiin.
Sarah joutuu valitsemaan lapsuudesta asti olleen unelmansa balettitanssijana tai luovana koregrafina hiphopin parissa.

Center stage

Ryhmä nuoria baletti tanssijoita tulevat New yorkiin Baletti akademian pääsykokeisiin. He joutuvat viikkoja harjoittelemaan ahkerasti tullakseen parhaiksi tanssijoiksi, kuin he vain voivat. He joutuvat New york city balletti akademian eteen koe-esiintymiseen, mistä vain  kolme tyttöä ja kolme poikaa saa mahdollisuuden liittyä kuuluisaan New york city balletti akademiaan.

Dance Academy
Dance academy kertoo 15-vuotiaasta Tarasta, joka on jo pienestä pitäen unelmoinut pääsevänsä tanssijaksi ja nyt hänen unelmistaan on tulossa totta, hänen päästessään maan parhaaseen tanssikouluun. Mutta kaikki ei menekkään ihan niin, kuin Tara oli suunnitellut. Sillä Tanssi koulussa ei riitäkkään pelkkä hyvä tanssitaito.

 Billy Elliot
Billy Elliot on 11 -vuotias poika, joka rakastaa tanssimista ja toivoo pääsevänsä ammattimaiseksi baletti tanssijaksi.Billy asuu yhdessä isänsä, veljensä ja aikoinaan baletti tanssijaksi halunneen isoäitinsä kanssa. Pojan isä Jackie vie pojan urheilukeskukseen tutustuttaakseen pojan nyrkkeilyn maailmaan, mutta Billy ei voi sietää lajia lainkaan.
Nyrkkeilyn sijaan Billy tahtoi osallistua väliaikaisesti kuntosalilla pidettäville baletti tunnille. Billy osallistuu tunneille isänsä tietämättä, mutta Billyn isä saa tietää asiasta, kun nyrkkeily valmentaja kertoo hänen poikansa useista poissaoloista. Isä kieltää jyrkästi Billyä osallistumasta enää baletti tuneille. Mutta Billy on kuitenkin rakastanut intohimoisesti tanssiin ja jatkaa tunteja salaa isänsä selän takana, yhdessä tanssiopettaja Georgian kanssa.
Georgia uskoo Billy lahjakkuuteen ja, että Billy olisi kyllin lahjakas opiskelemaan Lontoon Royal Baletti koulussa. Billy ei kuitnekaan pääse koe-esiintymiseen, sillä hän veljensä pidätetään.
Kun Billyn isä näkee vahingossa poikansa tanssivan, tajuaa hän, kuinka lahjaks hänen poikansa on. Isä päättää auttaa Billyä ja tekee kaikkensa, että pojan unelma toteutuisi.

Acrobatia(ko)?

Entiedä, mitä pitäisi tehdä Akrobatian suhteen?

Kävin tänään ensimmäisellä lattia-akrobatia tunnilla, missä oli niin yksilö, kuin pari akrobatiaakin. Tunnin taso kuitenkin tuntui aivan liian helpolta, eikä antanut juurikaan haastetta itselle, että pystyisi kehittämään iteä lisää ja oppia uusia juttuja.
Niin entiedä, mitä pitäisi asian suhteen tehdä. Vaihdanko tunnin johonkin muuhun esim. toiseen baletti tuntiin vai jatkanko käymistä akrobatia tunnilla, missä käydään läpi perus asioita, kuten kärrynpyörät, kuperkeikat, käsilläseisonnat. Mitkä on itsellä hyvin hallussa ja haluaisi oppia jotain uutta, mutta mitä jos koko kevät mennään tällä samalla kaavalla?

Oisko jollain tähän asiaan jotain yvää neuvoa tai ratkaisua, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, sillä itse en osaa päättää, mitä tehdä ? Jatkaako vai vaihtaa toiseen tuntiin?

Baletti = Rakkaus

Osa varmaan teistä huomannut, että blogini hieman muuttunut mitä se oli. Suurin osa vanhoista teksteistäkin poistunut. En vain tuntenut, että se olisi enää itseäni. Niin, kuin ihmiset muuttuu, niin blogi muuttuu myös mukana. Aion tästä lähes tulla postaamaan milloin mistäkin, mikä vain tuntuu hyvältä ja itselle tärkeistä asioista. En kuitenkaan pois sulje sitä, etten tulisi enää kirjoittamaan hyvinvoinnista ja treenaamisesta. Sillä varmasti jossain vaiheessa tulenkin, kunhan se tuntuu hyvältä. Eikä pakkopullalta. 

Maanantaina olin ihka ensinmäisellä baletti tunnilla näin aikuis iällä. Olen pienempänä kyllä baletti tunneilla käynyt, mutta baletti aina jäänyt taka-alalle silloin, kun oon sitä harrastanut ja muut harrastukset olleet ykkösenä.
Mutta nyt aikuisiällä kosketus balettiin oli aivan jotain muuta. Sillä rakastin sitä. Voisi sanoa, että baletti vei mennessään. Voiko olla olemassa jotain, mitä kohtaa tuntee niin voimakasta intohimoa ja innostusta? Sillä sitä minä tunsin ja kuinka jo ensimmäisen tunnin aikana tunsi kehittyvänsä loppu tuntia kohde.
En olisi millään halunnut tunnin päättyvän ja se 60 minuttia tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta, Aika lensi kiitämällä ohitse. Se oli intohimoa ensikosketuksella.
Odotan jo innolla, että pääsisin seuraavalle tunnille ja pääsisin taas kehtittämään itseäni. Mutta aika tuntuu pitkältä. Onhan mulla onneksi sunnuntaina akrobatia tunti, mutta saa nähdä vaihtuuko se arobatia tunti tässä syksyn mittaan toiseksi baletti tunniksi..

Baletin opettajakin oli tosi mukava, josta huomasi, että tekee työtään kyllä intohimolla. Osasi näyttää liikkeet selkeästi ja antoi myös hyviä neuvoja ja korjasi kyllä heti pienet virheet, jos niitä ilmeni. Harjoiteltiin alku tunnista Barrella (eli ns. tangolla) ja loppu tunti keskilattialla jalan nostoja. 
Tuun varmasti kirjoittamaan baletista vielä useasti blogini puolelle :)

Liikunta tausta

Mua pyydettiin, että tekisin postauksen liikunta taustastani ja ollut myös mielessä, ennen kuin postausta pyydettiin. 

Oon siis aina ollut hyvin liikunnallinen viisi vuotiaana harrastin jonkin aikaa balettia, mutta viisi vuotiaana vain kärsivällisyys ei riittänyt, kun joka tunti toisteltiin vain niitä samoja askel sarjoja ja innostus katosi ja baletti vaihtui jumppaan. Nyt syksyllä olisi tarkoitus aloittaa baletti uudestaan.

8- vuotiaana olin ensimmäisessä luistelu näytöksessä katsomassa lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Tuolloin sain kipinän ja  halusin kovasti aloittaa taitoluistelun, mutta vanhemmat pitivät vielä liian nuorena.  Luistelun aloitin 9-10 vuotiaana ja rakastin sitä ja rakastan yhä. Treenasin lajia kovasti ja edistyin. Rakastin luistelua, kävin myös seurojen järjestämissä kilpailuissa. 
Luistelun ohella harrastin mös uintia, tanssia ja balettia.
Ehdin harrastaan lajia 6 vuotta, kunnes polvet eivät enää kestäneet yli liikkuvien nivelten takia ja valmentaja vaihtui, minkä vuoksi innostus ei ollut enää samaa tasoa niin lopetin luistelun. 
Silti yhä aina silloin tällöin käyn jäähalissa tai ulko jäällä luistelemassa.

14- vuotiaana, lopetettuani luistelun aloiti tanssin, mitä harrastin vuoden verran. 
Tanssin lopetettuani aloitin salin ja lenkkeilyn. Jossain vaiheessa sali jäi pois kuvioista, mutta lenkkeily jäi yhä kuvioihin. Silloin tällöin kesäisin ja keväisin kävin myös rullaluistelemassa.

21- vuotiaana aloitin salin uudestaan, mutta jouduin lopettamaan salin, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Aloin uudella paikkakunnalla käydä NYT- liikunta viraston järjestämissä liikunta ativiteeteissa.  kävin mm. nyrkkeilyssä, salilla, telinevoimistelussa, sirkuksessa ja seinäkiipeilemässä. Aloin syksyllä käydä  sirkuskoulussa ilma-akrobatia tunneilla ja joulun jälkeen aloitin myös nuoralla kävelyn. Samoihin aikoihin aloitin salilla käymisen kolmannen kerran.
Sirkus harrastuksen jouduin lopettamaan tänä keväänä muuton takia, koska nykyisellä paikkakunnalla ei ole mahdollista harrastaa sirkusta, joka hieman harmittaa, niin olen keskittynyt saliin ja syksyllä näillä näkymin alan myös käydä baletti tunneilla.


-T